Kauden 2021–2022 viimeiseen turnaukseen Äänekoskelle lähdettiin mielessä vain yksi tavoite – antaa kaudelle sen arvoinen lopetus. Edellisestä turnauksesta oli jäänyt hyvin kaksijakoiset fiilikset, sillä vaikka lohkovoitto oli varmistunut, olisi valehtelua väittää, ettei avaustappio olisi vetänyt mieltä mustaksi, eikä vastaavaa makua haluttu suuhun enää toista kertaa.Kaikki löysivät Äänekosken uudelle, tyylikkäälle ja modernille hallille ajallaan – jotkut käytyään navigaattorin opastamina hieman vähemmän tyylikkään ja modernin vaihtoehdon pihassa kääntymässä – ja mukaan saatiin kivasti sulkeutuvan ympyrän symboliikkaa, kun alkuvuoden ottelusiirtojen ansiosta viimeisessä turnauksessa kohdattiin Flanels ja TiPa, eli samat joukkueet, joiden kanssa kausi oli polkaistu käyntiin miltei tasan seitsemän kuukautta aiemmin.Kauden avauspelissä Flanels oli jäänyt auttamatta jyrän alle 5–0, ja alusta saakka olikin selvää, että nyt vastustaja kävi päälle aivan toisenlainen voitonnälkä silmissään. Flanels oli joka kaksinkamppailussa aina hippusen meitä terävämpänä ja karvasi aggressiivisesti. Hyökkäyspäässä meidänkin pelimme toimi ihan kelvollisesti, mutta sinne pääseminen oli välillä työn ja tuskan takana. Kymmenen minuutin pelin jälkeen puolustuspään haparoinnit kostautuivat ja linjan taakse unohtunut vastustajan kärki pääsi tälläämään Flanelsin johtoon.Tällaisina vaikeina hetkinä tarvitaan kylmähermoisia ratkaisijoita, ja minuutti ennen avauserän loppua Annika astui valokeilaan laukomalla viivasta tykin, joka pomppi ties mitä kautta verkkoon ja pelasti meidät tauolle 1–1-tasatilanteessa. Annika on sen verran vahvasti profiloitunut maalintekijäksi, että tulospalveluun ilmestynyt nimi noteerattiin hämmästyneillä viesteillä aina Jyväskylästä saakka.Toisen erän tärkein pointti oli puolustustyöskentelyn tarkentaminen, sillä hyökkäyspelissä ei vieläkään ollut mitään muuta vikaa kuin viimeistely. Jatkuvasti tuli vaihtoja, joissa saimme aikaan viidestä kuuteen hyvää maalipaikkaa, ja jaksoimme sitkeästi luottaa siihen, että sellaisella tahdilla ne tarvittavat osumat tulisivat ennen pitkää. Kävi kuitenkin niin kuin salibandyssa monesti turhauttavasti käy, että jos et tee itse, vastustaja tekee. Siitä huolimatta, että meidän johtomaalimme tuntui suorastaan roikkuvan ilmassa, Flanels käytti yhden kakkoserän paikoistaan hyödyksi ja pääsi toiselle erätauolle 1–2-johdossa.Kolmanteen erään tuli lupa käydä kovempaa päälle, ja erä alkoikin ihanteellisesti, kun kesken Flanelsin pyörityksen Ida riisti pallon viivassa pakin lavasta, karkasi läpi ja viimeisteli kylmänrauhallisesti maalivahdin ohi yläkulmaan 2–2-tasoituksen. Neljä minuuttia myöhemmin saimme oivan tilaisuuden siirtyä ottelussa ensimmäistä kertaa johtoon, kun pääsimme pyörittämään ylivoimaa. Kahden minuutin myllytys ei tuottanut tulosta, mutta vain pari sekuntia sen päättymisen jälkeen pallo saatiin pudotettua maalin takaa Idalle, joka tälläsi päivän toisellaan tilanteeksi 3–2.Johtoaseman kerran saatuamme emme päästäneet sitä enää näpeistämme, vaikka Flanels hakikin tasoitusta raivokkaasti. Viimeisten hetkien ajan vastustaja iski päälle kuudella kenttäpelaajalla ilman maalivahtia, ja viisitoista sekuntia ennen loppua allekirjoittanut pääsi viimeistelemään tyhjään häkkiin loppulukemat 4–2 ja varmistamaan, että tämä vaikea, vauhdikas ja tasainen ottelu saatiin lopulta kärsivällisyydellä ja rutiinilla käännettyä meidän eduksemme. Kausi huipentui kohtaamiseen pitkän linjan vastustajan TiPan kanssa. Ottelu lähti käyntiin huomattavasti edellistä jouhevammin, ja saimme maalihanat auki jo parin minuutin pelin jälkeen. Mari heitti viivasta kauden aikana lähestulkoon patenttitavaraksi muuttuneen ”laskeva lehti/kaaliperhonen/lehtikaali”-laukauksen, josta seuranneen irtopallon Jenni pääsi tuikkaamaan suoraan ilmasta verkkoon. Hieno viimeistely, joka valitettavasti merkittiin tulospalvelussa jälleen jonkun toisen nimiin, mutta onneksi nämä raportit ovat sitä varten, että kunnia saadaan annettua oikeaan osoitteeseen.Kunniaa voidaan jakaa myös TiPan suuntaan, sillä vastustaja toipui heikosta alusta nopeasti, iski lujaa päälle ja sai lyötyä pelin tasoihin muutaman minuutin kuluttua. Pelin kuvaksi muodostui avauserässä sama kuin edellisessä ottelussa, mutta entistäkin korostuneemmin – puolustuspäässä oli välillä vaikeaa, mutta kunhan pääsimme hyökkäysalueelle, pystyimme dominoimaan kenttätapahtumia. Erityisesti tämä näkyi tavassa, jolla saimme toistuvasti katkottua TiPan oman pään avauksia. Hieman ennen kymmenen minuutin täyttymistä yksi näistä katkoista johti nopeaan pelinkääntöön ja uuteen johtomaaliin, kun parin nopean syötön avulla Ida saatiin vapaaksi takatolpalle, josta hän ei erehtynyt. Ensimmäiselle erätauolle lähdettiin 2–1-johdossa, joka tuntui kaikkea muuta kuin riittävältä.Johto kasvoi 3–1:een toisen erän alkupuolella, kun se, mitä meille oli tolkutettu koko kausi pallojen laittamisesta parhaalle vetosektorille näytti vihdoin kantavan hedelmää. Hyvän hyökkäyksen päätteeksi Ida tarjoili pallon kulmasta keskustaan, josta sinne toisesta aallosta täydellisellä ajoituksella rynninyt Hanna M. pääsi tinttaamaan sen maaliin. Tämän jälkeen saimme peliä yhä vahvemmin otteeseemme, ja pyörityksemme vastustajan kenttäpuoliskolla pitenivät pitenemistään. Ikävä kyllä yhden tämän vuoksi hieman venyneen vaihdon päätteeksi TiPa pääsi vastahyökkäykseen ja kavensi omituisen kimmokkeen ottavan vedon myötä tilanteeksi 3–2.Pidimme kuitenkin päät kylmänä ja reilun minuutin kuluttua välimatka oli jälleen kaksi maalia. Paljon tyylikkäämmin ei kauden sadas maali olisi voinut tullakaan, sillä pallo kimposi TiPan maalin takaa päätylaudan kautta maalin yli, kuka tietää miten, ja putosi Hannalle, joka kiskaisi päivän toisensa puolivolleylla suoraan ilmasta alanurkkaan.Näin ollen lähdimme kolmanteen ja kauden viimeiseen erään 4–2-johdossa, eikä TiPaa päästetty enää rankaisemaan herpaantumisista. Vaihtojen ei annettu venyä, vaan ne tehtiin fiksusti pallollisena jopa kesken lupaavien pyöritysten, jos sen aika tuntui olevan. Kaikilla oli toki kova hinku päästä vielä maalinmakuun, mutta näin ei tapahtunut, ei edes erän alkuun tulleella ylivoimalla, joka muutoin pyöri ihan mallikkaasti. Myös koko kauden rautaisesti toiminut alivoima tuli vielä kerran todettua tehokkaaksi, kun Hanna V. lähti istumaan kaksiminuuttista – mielenkiintoista kyllä mailaanlyönnistä, jotka olivat olleet koko pelin ajan hyvin pitkälti sallittuja.Saimme luotua alivoimalla parikin vaarallista paikkaa. Ensin Ansku oli puskea yksin läpi, minkä takaapäin tullut isku mailaan torpedoi (voi vain arvailla, mikä tässä mailaanlyönnissä oli luvallisempaa kuin siinä, mistä Hanna V. paraikaa istui jäähyllä), minkä jälkeen Hanna M. oli vähällä täydentää hattutemppunsa, mutta chippasi pallon hieman ohi takakulmasta hyvän keskelle ajon jälkeen. Ottelun ja kauden viimeinen maali tuli ajassa 43:44, kun TiPa kävi päälle koko viisikon voimin ja jätti Idan odottelemaan maalinsa edustalle ylhäiseen yksinäisyyteensä. Annika havaitsi tilanteen, antoi lähes koko vastustajan kentällisen iskeä kimppuunsa ja vippasi sitten pystysyötön, josta Idalla oli kaikki maailman aika ja tila viedä maalivahti kolmeen kertaan kahville ja viimeistellä tylysti tyhjiin loppunumerot 5–2.Näin päättyi meidän almost invincibles-kautemme (me emme puhu siitä yhdestä pelistä), jonka lopputuloksena oli monen muun asian ohessa ja ennen niitä kaikkia sarjan piikkipaikka ja sitä myöten nousu ensi kaudeksi kakkosdivisioonaan. Katseet täytyykin kääntää nopeasti tulevaan, mutta sitä ennen on ansaittu parin viikon treenitauko ja pieni loma ihan vain olla ja fiilistellä.

Happeen Naiset huipensivat kauden kahteen voittoon ja nousujuhliin

Kauden toiseksi viimeisessä turnauksessa se sitten tapahtui. Kun avausottelussa voitto tai tasapelikin olisi riittänyt varmistamaan lohkon kärkipaikan ja nousun kakkosdivisioonaan ensi kaudeksi, lähes jokainen pelaaja pelasi koko kauden huonoimman pelinsä ja KuuMat korjasi potin lukemin 2–4.Ottelua sävyttivät poikkeuksellisen räikeät virheet, niin kollektiivisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Milloin pallon kanssa aikailtiin aivan turhaan omassa puolustuspäässä kunnes jäätiin vastustajan karvauspelin jalkoihin, milloin taas jo turvallisille vesille matkalla olleita paluupalloja työnnettiin käytännössä uudestaan takaisin vastustajan lapaan, jotta nämä saivat yrittää laukoa vielä toistamiseen. KuuMat käytti nämä virheet armottomasti hyväkseen ja tarttui tarjolla olleeseen voittoon huomattavasti suuremmalla tahtotilalla kuin mitä me saimme aikaan oikeastaan missään vaiheessa peliä.Ne pari vaihtoa kolmannessa erässä, joiden ajan näytimme siltä, että oikeasti pelasimme täysillä, tuottivat kaksi maalia, kun ensin Erika laukoi viivasta tiheän maskin takaa alakulmaan ja hieman myöhemmin Ida tinttasi maalinedustalle tarjoillun pallon yläpesään. Nämä onnistumiset veivät meidät 2–1-johtoon ja ohikiitävän hetken ajan kaikki näytti hyvältä. Tämä ohikiitävä hetki kesti osapuilleen kaksikymmentä sekuntia, minkä jälkeen KuuMat sai halvan tasoitusmaalin, ja meillä alkoivat päät hajoilla. Lopullinen hajoaminen tapahtui, kun päätöserän puolivälissä 2–3-maali lipsahti sisään tavalla, jossa sen paremmin meillä kuin vastustajallakaan ei ollut vähään aikaan mitään aavistusta pallon olinpaikasta, kuin tarpeettomana vahvistuksena sille, että tämä oli yksi niitä otteluita, joissa tällaisia asioita vain tapahtuu.Loppua kohden haettiin tasoitusta riskialttiisti ylihyökkäämällä, mistä ei seurannut mitään kummempaa kuin se, että KuuMat pääsi nopealla vastaiskulla lyömään viimeisen naulan 2–4-arkkuun. Ruma tapa päättää pitkä ja nätti voittoputki, jota olisi mielellään jatkanut aina kauden päätösvihellykseen saakka. Välittömästi pelin jälkeen kopissa päätettiin, että tämä peli unohdettaisiin ja kaikki suuttumus ja pettymys valjastettaisiin uudenlaiseksi näläksi ja tahdonvoimaksi seuraavaan otteluun, sillä vastaan oli jälleen asettumassa taitava ja kovaa päälle käyvä joukkue, eikä tällaisiin kompurointeihin olisi varaa enää uudelleen. Toinen ottelu alkoi vauhdikkaasti. Valo II tuli päälle odotetun kovaa ja, aina kun mahdollista, kylvi maalinedustalle heitettäviä pitkiä palloja, jotka pakottivat etenkin puolustuksen pysymään jatkuvasti valppaana ja siivoamaan irtopallot saman tien. Siinä missä edellisessä ottelussa tuomarit olivat katselleet mailaanlyöntejä korkeintaan lievällä mielenkiinnolla, nyt oli siinäkin suhteessa aivan eri ääni kellossa, mikä tuli ilmi jo toisella peliminuutilla, kun Annika lähti välittömästi yhdestä mailan kalahduksesta jäähyistunnolle.Alivoima hoidettiin jälleen kerran tyylikkäästi, mutta huolimatta siitä, ettei meillä ollut ottelussa minkäänlaista tarvetta hätään, Valo II livahti seitsemännellä peliminuutilla johtoon. Matkassa oli jälleen huonoa tuuria, kun kevyt ohjuripallo pomppi puolustuksen pohkeiden kautta sisään. Tämä olisi voinut edellisen pelin tavoin imeä tuulet pois purjeista, mutta tällä kertaa usko omaan tekemiseen pysyi kasassa ja hommia ryhdyttiin painamaan uudelleen. Tärkeää oli, että tasoitusmaali tuli nopeasti, kun vain pari minuuttia myöhemmin Erika tykitti hyvän maskipelaamisen avustamana vastustamattoman kudin yläkulmaan ja lukemiksi 1–1. Saimme vielä johtoaseman itsellemme ennen avauserän loppua, kun pääsimme ylivoimalle vastustajan kädelläpelaamisen jälkeen. Viisikko pyöritteli palloa aikansa, kunnes Hanna M. päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä ja nousi siivestä sijoittamaan häkellyttävän tyynesti takayläkulmaan.Ottelu jatkui vauhdikkaana ja paikkoja piisasi kummallakin joukkueella. Lukemat pysyivät silti pitkään 2–1:ssä, pääasiassa molempien osapuolten huonon viimeistelyn ja hyvän maalivahtipelin ansiosta. Jokaisesta pallosta joutui kamppailemaan kaikin voimin eikä vastustaja antanut mitään ilmaiseksi. Erän loppupuolella Ansku kuitenkin väläytti juoksuvoimaansa pinkomalla laitaa pitkin läpi ja tarjoili takatolpille, jonne kiirehtinyt Hanna V. siirsi pallon silkkisesti kahden tolpan, yläriman ja ehkä vielä veskarin selänkin kautta sisään.Kahden maalin johtoasema olisi ollut mukava, joten luonnollisesti kolmas erä alkoi täydellisellä paniikkikyykkäyksellä, joka kulminoitui Valo II:n maalialueen kulmalta saamaan vapariin. Kukaan ei oikein tiennyt, mistä vapari oli tullut, eikä kukaan tiennyt myöskään, miten siitä seurannut veto pomppi alakulmasta sisään, mutta yhtä kaikki peli oli 3–2 ja taas saatiin jännittää. Pienen hätäilyn jälkeen päätettiin kuitenkin tiivistää avaus- ja puolustuspelaamista ja pelin rytmiin päästiin takaisin mukaan. Viisi minuuttia ennen loppua Valo II:n maalinedustaa kohti heittämällä pallo osui syöttöä katkovan Annikan käsivarteen, ja tuomaristo näki tämän jostain syystä rankkarin arvoisena tilanteena. Penkillä uskallettiin tuskin katsoa, mutta pallo karkasi epäonnisesti vastustajan lavasta kriittisellä hetkellä ja kun Suski vielä piti jälkitilanteesta etukulman kiinni, selvittiin tilanteesta säikähdyksellä.Tätä voi hyvillä mielin nimittää ottelun lopulliseksi käännekohdaksi, sillä vain minuuttia myöhemmin Veera T. pääsi laukomaan hyökkäysalueen pallonriiston jälkitilanteesta 4–2-johtomaalin. Loistovireessä ollut ja joukkueen tsempparipelaajana päivän molemmissa otteluissa palkittu Erika namutteli vielä puolitoista minuuttia ennen loppua 5–2, ja ottelu saateltiin loppuun, jossa odottivat sarjan kärkisijan ja ensi kauden kakkosdivisioonapaikan varmistaneet pisteet.Kausi ei kuitenkaan ole vielä ohi. Viimeisessä turnauksessa vastaan asettuvat Flanels ja TiPa, kuten koko kauden aloittaneessa turnauksessa syksyllä kauan sitten, ja saamme mahdollisuuden antaa paria kompastelua lukuunottamatta pääasiassa hienosti sujuneelle kaudelle sen ansaitseman päätöksen.

Happeen Naiset varmistivat nousun kakkosdivisioonaan kauden avaustappiosta huolimatta

Kauden huipentavan kolmen turnauksen huhtikuun käynnisti matka Uuraisille, jossa vastaan asettuivat Valo ja MultiAnts. Jalkeilla oli pitkästä aikaa kunnolla porukkaa, ja ensimmäiseen peliin valmistauduttiin luottavaisin mielin täydellä kolmella ketjulla taktiikoita ja kuvioita hioen. Tärkeimmäksi teesiksi otettiin kuitenkin täsmäohje, jonka omien peliensä vuoksi poissaollut valmentajamme oli etäältä lähettänyt: ”älkää sekoilko”.Ottelu Valoa vastaan saikin unelma-alun, kun heti ensimmäisessä vaihdossa vastustajan kenttäpuoliskolle murtauduttiin oppikirjamaisesti edeltävällä viikolla treeneissä suunnitellulla kärsivällisellä avauksella, jonka päätteeksi Veera ”Napero” Tukia tykitti millintarkasti yläkulmaan. Aikaisen johtomaalin jälkeen peli ei kuitenkaan lähtenyt kunnolla rullaamaan, vaan täysin päinvastoin – Valo löi luukut kiinni ja siihen kivimuuriin me hakkasimme tuloksetta päätämme seuraavat puolitoista erää.Vaikka pidimme palloa, pyöritimme peliä ja loimme maalipaikkoja valtaosan ajasta, etenkin viimeistely oli hampaatonta, ja todella pienellä porukalla liikkeellä ollut vastustaja puolusti uhrautuvasti ja eli tunteella mukana jokaisessa onnistuneessa blokissa, riistossa ja torjunnassa. Lisäksi ne muutamat paikat, jotka Valo sai maalillemme luotua, olivat järjestään vaarallisia, ja lopulta toisen erän keskivaiheilla se kostautui. Valo käänsi pelin nopeasti meidän hieman yliyrittämiseksi menneen painostuksemme jälkeen ja tasoitti lukemiksi 1–1.Tästä olisi ehkä voinut alkaa se kuuluisa sekoilu, mutta onneksi pidimme päämme ruuvattuna paikoilleen, uskoimme edelleen omaan tekemiseen ja myös saimme helpottavasti johtoasemamme melkein heti takaisin. Alle kaksi minuuttia oli kulunut edellisestä kun Uuraisten turnauksessa rautaisen comebackin hirvipaitaan ja salibandykentille tehnyt Annika toimitti pallon maalinedustalle ja Hanna V. oli tuttuun tyyliinsä kärppänä paikalla survomassa sen lähietäisyydeltä väkisin sisään.Peliämme leimasi paikka paikoin tietynlainen liikanäppäryys, kun asiat yritettiin tehdä vaikeimman kautta, ja useat nätit kuviot päätyivät vastustajan puolustussumppuun, maalitolppiin ja jollain käsittämättömällä tavalla alle metrin päästä noin viisi metriä yli maalin. Toisen maalimme tapaan myös kolmas oli hyvä osoitus siitä, että joskus simppelit keinot ovat tehokkaimpia: Jutta sai syötön Valon maalin taakse, nousi suorinta reittiä etutolpalle ja kaikista estelyistä piittaamalla latoi pallon vanhanaikaisesti verkkoon.Kolmas erä jatkoi samaa kaavaa, mutta lisää osumia ei nähty kumpaankaan päähän. Mitä lähemmäs loppuvihellystä mentiin, sitä enemmän tuntui siltä, että 3–1 oli tulos, jonka kumpikin osapuoli oli valmis hyväksymään, koska huonomminkin olisi voinut käydä. Pelin jälkeen totesimme, että tästä voitosta jäi käteen kaksi positiivista asiaa – ne kaksi sarjapistettä, jotka se yhtä kaikki meille toi, sekä se, että MultiAnts-peliin lähdettiin nyt entistä terävämpinä ja paremmin hereillä. MultiAnts-pelistä oli odotettu aiemman keskinäisen kohtaamisen perusteella vaikeaa jo aiemmin, ja päivän ensimmäisen pelin jälkeen sitä jännitettiin entistäkin enemmän. Mutta mahdollisesti samasta syystä olimme heti ensimmäisestä vihellyksestä saakka liikkeellä terävällä jalalla ja keskittynein mielin, ja tämä näkyi nopeasti myös tulostaululla. Peliä oli takana alle kaksi minuuttia, kun erinomaisen turnauksen pelannut kolmosketju voitti hyökkäyspäässä menetetyn pallon takaisin aggressiivisella takakarvauksella ja Miia laukoi 1–0-maalin Hannan poikittaissyötöstä. Tästä maalista vuodatetut onnenkyyneleet eivät olleet ehtineet vaihtopenkillä edes kuivua, kun peli oli jo 2–0. Allekirjoittanut tunki väkisin keskisektorin pelaajamuuriin, mutta irtopallo pomppi onneksi pakin paikalta nousseelle Erikalle, joka sijoitti tyylikkäästi alakulmaan.Tämän kolmen minuutin shokkihoidon jälkeen MultiAnts sai omasta pelistään kiinni ja ottelun kuva muuttui sellaiseksi, jota olimme odottaneet – tiukaksi, vauhdikkaasti päästä päähän soljuvaksi väännöksi, jossa olimme hitusen niskan päällä, mutta jossa vastustajan taitavat yksilöt ja vaihtelevasti iskevä karvaus pitivät meidät jatkuvasti varpaillamme. Vastustaja pääsi vielä ennen ensimmäisen erän loppua kaventamaan, kun yksi taitoniekoista livahti karkumatkalle ja viimeisteli tarkasti Suskin ohi lukemiksi 2–1.Pidimme kuitenkin pään kylmänä erätaukoon saakka ja aloitimme toisen erän vielä ensimmäistäkin räväkämmin. Tunkeuduimme keskustasta läpi koko viisikon voimin, ja Ansku keksi vielä viime hetkellä siirtää pallon hyvästä vetopaikasta viereen Sohville aavistuksen parempaan vetopaikkaan. Sohvi kiitti ja tälläsi pelivälineen millintarkasti ”papan hattuhyllylle”, kuten sitä ilmeisesti tavataan nykyään sanoa. Toisessa erässä myös tuomarilinja alkoi kuumentaa tunteita puolin ja toisin, mikä meidän kohdallamme kulminoitui siihen, kun MultiAnts kiri jälleen maalin päähän riistämällä Siiri H:lta pallon osapuilleen neljän mailaanlyönnin avulla maalimme kulmalla. Jostain vastustajakin sai erän lopussa jäähyn, mutta teoriatasolla hyvin sujunut ylivoima ei tällä kertaa onnistunut tekemään konkreettista tulosta.Toisella erätauolla otimme Kapteeni Kankaanpään kehotuksesta syvän hengityksen sisään ja ulos, päätimme jättää kaiken muun toisarvoiseksi ja keskittyä omaan tekemiseen. Lopulta juuri tehokkaat erien alut olivat se tekijä, mikä auttoi meitä pitämään vastustajan turvallisen tuntuisen käsivarrenmitan päässä koko ottelun ajan. Jälleen oli alle pari minuuttia pelattu, kun Ansku kanttasi tavaramerkkimäisesti keskustaan ja laukoi tiheän maskin takaa pelin 4–2:een. Tästä MultiAnts ei enää noussut, mistä pitivät huolen ennen kaikkea Suskin pari tärkeää nollausta läpiajoista sekä erän puolivälissä tyylikkäästi selvitetty alivoima sen jälkeen, kun Sohvi oli ottanut hyökkäyspäässä kaksiminuuttisen, jota itse kuvaili ”maailman turhimmaksi jäähyksi”.Ottelun lopun hienoimmat suoritukset nähtiin puolustuspäässä, kun MultiAnts yritti viritellä vielä yhtä kirivaihdetta. Siiri H. kasasi upeasti itsensä muutaman turhauttavan hetken jälkeen, eikä antanut vastustajalle enää milliäkään elintilaa, Erika juoksutti kärkikarvaajia paikoin ihan mielin määrin ja Siiri J. pisti vielä viimeisessä vaihdossa pystyyn oman show’nsa, joka kulminoitui luonnollisesti spin-around-harhautukseen. Muutama minuutti ennen loppua Siiri H. ja Erika puhkoivat vielä vastustajan laitakaistan auki ja Erika rynni aina maalille saakka kaunistelemaan etukulmasta loppulukemiksi 5–2.

Jälleen yksi voitokas turnaus vei Happeen Naiset aivan kakkosdivarinousun porteille

Kevätaurinko paistoi turnauspäivänä niin lämpimästi, että alkulämmittelyt pystyi vetämään ulkona lyhythihaisissa, mutta itse ensimmäisen ottelun alku oli vähällä olla erittäin kylmä. Vastaan asettui Urho, ja me unohdimme kollektiivisesti, miten puolustetaan. Ketjut, jotka olivat poisjääntien vuoksi jo valmiiksi vieraita, menivät pikaisesti entistä enemmän uusiksi, kun lisää porukkaa tippui kentänlaidalle, mikä saattoi omalta osaltaan lisätä hämmennystä. Tekosyitä sille, miltä ensimmäinen erä näytti, ei silti ole. Suski onneksi nollasi ne kohti tulleet vedot, jotka vastustaja sai aikaiseksi lähes poikkeuksetta meidän aiheuttamistamme maalipaikoista, ja avauserän lopussa pääsimme vielä livahtamaan johtoonkin, kun Veeran veto kimpoili ties kuinka monen pelaajan kautta sisään.Kauniiksi tätä osumaa ei missään nimessä voi kuvailla, mutta sellaisiakin oli vielä luvassa. Toinen erä alkoi, ja sen jälkeen, kun pääsimme pois oman puolustusalueemme paniikkilaatikosta, homma kulki paikoitellen todella nätisti. Alkukauden puolustajana pelannut, mutta sittemmin hyökkäykseen siirretty Jutta esitteli maalivainuaan olemalla ensimmäisenä paikalla sutimassa Miian laukauksesta seuranneen irtopallon verkkoon ja lisäämällä johdon 2–0:aan. Hetkeä myöhemmin Siiri Huhtala, joka normaalisti karttaa vastustajan kenttäpuoliskoa kuin ruttoa, turhautui oman pään haparointeihinsa niin paljon, että hiipi Urhon maalin takatolpalle saakka ja antoi fättärin laulaa Idan hienosta poikittaissyötöstä. Neljäs maali syntyi vain 13 sekuntia myöhemmin, ja oli vähintään yhtä näyttävää silmäkarkkia: vastustajan pakka sahattiin auki parilla yhden kosketuksen syötöllä ja Sohvi kiskaisi vastapallon suoraan juoksusta takayläkulmaan. (Väitti, ettei muka edes katsonut, minne veti, mutta kuka noita uskoo.) Puolustuspäässä sählättiin silti edelleen, minkä kerettiin, ja Suski joutui ottamaan toisessa erässä 10 torjuntaa pitääkseen kauden kahdeksannen nollapelinsä elossa.Kolmannessa erässä repesi kunnolla. Pääsimme heti erän alkuun ylivoimalle, ja Hanna M. teki päivän hienoimman maalin heittämällä pallon ovelasti miinuskulmasta veskarin selän kautta sisään. (Hän yritti ehdottomasti juuri sitä, ei syöttää Idalle maalinedustalle.) Ennen erän puoliväliä alkoi puolentoista minuutin jakso, jonka aikana ladoimme pallon häkkiin neljään otteeseen, ja tuntui, että kaikki mahdollinen onnistui – läpiajot, pakkien nousut, maalinedustan syötönkatkot ja kaukovedot. Laukaukset menivät tolppien kautta sisään ja irtopallot putoilivat sopivasti lapoihin maalinedushässäköiden keskellä. Pian odoteltiin jo kauden ensimmäistä kesken laitettavaa ottelua.Huomionarvoinen yksityiskohta on, että tämän pelin aikana kaikki kokoonpanossa olleet yksitoista kenttäpelaajaa pääsivät tehopisteille. Tämä ratkesi, kun Erika tarjoili kaksi minuuttia ennen täyttä aikaa Jutalle pystysyötön, josta tämä viimeisteli varmasti 12–0-osuman ja ottelun loppusummerin. Päivän toisessa ottelussa saimme vastaamme MuurYn, joka, toisin kuin edellisessä keskinäisessä ottelussamme, ei antanut ensimmäisessä erässä juurikaan painetta. Saimme avata peliä rauhallisemmin ja harkitummin kuin Urho-pelissä, ja otimme mahdollisuuden kiitollisena vastaan, sillä tarkkuus omassa päässä oli otettu yhdeksi keskittymispisteeksi. Pääsimme toistuvasti hyökkäysalueelle pallollisena ja saimme luotua maalipaikkoja, mutta laukaukset eivät alkaneet luoda todellista uhkaa, ennen kuin maalin eteen alettiin tehdä kunnolla näköestettä. Tämä tuotti tulosta vähän ennen erän puoliväliä, kun Sohvin tiukka veto maskin takaa rikkoi kuparisen ja vei meidät 1–0-johtoon. Muutamaa minuuttia myöhemmin Ida tuplasi johdon hyvän, nopean hyökkäyksen päätteeksi ja pääsimme erätauolle kahden maalin orastavalla karkumatkalla.Tämä karkumatka venyi tasaisesti toisen erän aikana. 3–0-maali syntyi, kun allekirjoittanut demonstroi, että kauempaakin lähtevät vedot voivat mennä sisään, kun maalin edessä on riittävästi meininkiä. Tämän jälkeen alkoivat yllättävän näyttävät erikoistilanneonnistumiset. Ensin saimme lähivaparin, josta yksinkertaisen sivulle syötön jälkeen Veera tykitti millintarkasti yläkulmaan ja tavoilleen uskollisesti tuuletti mitä riehakkaimmin. Ja vajaan minuutin päästä kauempaa tulleesta vapaalyönnistä nähtiin kahdessa sekunnissa improvisoitu mutta äärimmäisen harjoitellulta vaikuttanut kuvio, jossa Siiri H. kynäsi jalkakikalla kahden vastustajan välistä ja Hanna M. karkasi viimeistelemään tilanteeksi 5–0.Tämä ei valitettavasti jäänyt erän viimeiseksi tilastomerkinnäksi. MuurY onnistui kaventamaan tilanteeksi 5–1 vain yhdeksän sekuntia ennen taukoa läpiajo-osumalla, jonka kaikki yrittivät kilvan ottaa omaan piikkiinsä. Kenties tästä innostuneena vastustaja tuli päätöserässä aiempaa kovempaa päälle ja jouduimme välillä tiivistämään pakkaa ja avaamaan peliä syvemmältä. Lisäksi jouduimme selvittämään yhden alivoiman, kun Erika kamppaili pallosta tuomarilinjan mukaan hivenen liian kovaa lähellä laitaa, mutta nelikko piti paketin tiiviinä ja sai MuurYn puolittaiset paikat selvitettyä. Suurempaa hätää meillä ei kuitenkaan ollut, ja allekirjoittanut kaunisteli loppulukemat 6–1:een kaksi minuuttia ennen päätösvihellystä.Suurien lukemien takana kaksijakoisen mutta yhtä kaikki nousujohteisen päivän tärkein anti oli, että voittoputki venyi jälleen kahden ottelun verran ja matka lohkon piikkipaikalla jatkuu kohti tulevia koitoksia.

Happeen Naiset piti toiveet tappiottomasta kaudesta elossa Keljonkankaalla

Helmikuun puolivälissä sarjapelien pelaamiselle näytettiin koronatauon jälkeen taas vihreää valoa, ja lauantaiaamuna lähdimme kirpeässä pakkassäässä kohti Joutsaa. Parin kuukauden tauon jälkeen olimme ehtineet vetää kahdet treenit, ja lyhyestä varoitusajasta johtuen saimme jalkeille juuri ja juuri kaksi kentällistä pelaajia, joista moni joutui vieraalle pelipaikalle tuntemattomien ketjukaverien vierelle.Tiesimme kuitenkin, että tilanne oli sama kaikille joukkueille, ja kävi ilmi, että pieni kokoonpanommekin oli enemmän kuin kumpikaan päivän vastustajistamme oli saanut peleihin paikalle. Peruutusten ja siirtojen vuoksi otteluohjelma oli mennyt uuteen uskoon, ja niinpä kohtasimme jälleen Kisan ja SC Lupon.Avauspelissä vastaan asettui Kisa, ja saimme ottelulle unelma-alun siirtymällä johtoon vain puolen minuutin pelin jälkeen. Erika nousi pakin paikalta laitaa pitkin, pääsi seinäsyötön jälkeen avoimeen vetopaikkaan ja laukoi pallon maalivahdin käteen, josta se kimposi vastustajan mailaan ja vieri siitä maaliviivan ylitse. Ida oli myös paikalla huitomassa, mutta omien sanojensa mukaan vain ilmaa, joten Erika sai nimiinsä maalin, joka olisi ensimmäinen hänen monista tehopisteistään sen turnauksen aikana.Viisi minuuttia myöhemmin Erika siirtyi maalintekijästä -syöttäjäksi heittämällä maalinedustalle vapaaksi hiipineelle Idalle unelmatarjoilun, josta tämä palasi näyttävästi maalikantaan. Kymmenen minuutin kohdalla oli allekirjoittaneen vuoro osua Erikan tarjoilusta yllättävän pienestä kulmasta sisään sujahtavalla laukauksella, ja näissä 3–0-lukemissa mentiin ensimmäiselle erätauolle.Vaikka tulostaulun puolesta homma näytti hyvältä, oli myös selvää, että parin kuukauden treenaamattomuus tuntui ja vaikutti. Syötöt pomppivat lavasta toiseen hallitsemattomasti ja välillä niitä yritettiin tunkea väkisin läpi Kisan tiiviisti tukkimasta keskustasta. Mitä pitemmälle ottelu eteni, sitä enemmän saimme kuitenkin tuntumaa peliin, ja kuviot alkoivat toimia paremmin ja paremmin. Pakkiosasto Erikan johdolla repi nousuillaan toistuvasti tilaa hyökkäysalueelle ja toisen erän puolivälissä vastustajan pakka sahattiin auki muutamalla näppärällä syötöllä, joiden päätteeksi Hanna ”Farmis” Mäkinen tinttasi takatolpalta tilanteeksi 4–0. Sama nainen oli asialla myös 5–0-osumassa, nostamalla tyylikkäästi rystyllä pallon maalinedushässäkän keskeltä yläkulmaan.Kolmannen erän alkaessa tiedostimme, että meillä oli vielä toinen ottelu tulossa ja jalka alkaisi joka toista vaihtoa pelatessa varmasti painaa. Tiesimme, että lisämaalit eivät olisi välttämättömiä, ja päätimme ottaa hieman jalkaa kaasulta ja tehdä työtä sen verran, kuin tarvitsisi tehdä. Tämä ei pätenyt Sohviin, joka oli jahdannut maalia raivoisasti koko ottelun ajan, ja usean loistopaikan jälkeen onnistui lopulta päätöserän alkajaisiksi survomaan pallon vanhanaikaisella verkkoon osapuilleen kolmen kimmokkeen päätteeksi. Lisääkin onnistumisia olisi ollut tarjolla, sillä hetken kuluttua irtopallo pomppi Sohville maalinedustalla peräti neljä kertaa putkeen. Näistä paikoista ei vielä maistunut, mutta puolitoista minuuttia ennen pelin loppua Sohvi sai päivän toisen onnistumisensa ja viimeisteli loppulukemiksi 7–0.Viimeisessä vaihdossa laitoimme Suskin vielä todenteolla jännittämään nollapelinsä puolesta sähläämällä kilpaa oman maalin takana, vieressä ja edustalla, mutta lopulta sekunnit kuluivat umpeen ja pääsimme lataamaan akkujamme seuraavaa peliä varten. Seuraavan ottelun alku oli lähes yhtä hyvä kuin Kisa-pelinkin. Vain reilu minuutti oli takana, kun Siiri ”En kommentoi” Jussila purjehti itseluottamuksen perikuvana SC Lupon puolustuksen läpi ja laukoi määrämittaisen tuopinkorkuisen verkon perukoille. Siiri oli joutunut pelaajavajeen vuoksi puolustajaksi vasten tahtoaan, mutta otti jälkimmäisessä ottelussa isoa roolia tekemällä toistuvasti SC Lupon hyökkäysyritykset tyhjäksi ja kannattelemalla joukkuetta läpi pelin vaikeiden vaiheiden, jolloin olimme aivan helisemässä.Niitä vaiheita nimittäin tuli, etenkin avauserässä. Edellisen keskinäisen kohtaamisen tapaan SC Luppo tuli tuoreella jalalla kovaa päälle, pakotti meidät puolustuskannalle, loi maalipaikkoja ja onnistui mitätöimään aikaisen johtomaalimme ennen erän puoliväliä tulleella tasoituksella. Epäonneakin oli matkassa, kun pomppiva pallo kimpoili vaarattomalta näyttäneen tilanteen päätteeksi sisään, mutta yhtä kaikki peli oli 1–1 ja vastustajalla henki päällä, ja avauserä mentiin loppuun saakka sekä tasatilanteessa että tasaisissa merkeissä. Paikkoja lisäosumiin oli kyllä molemmilla, mutta Suski torjui varmasti kaikki kohti tulevat vedot, ja meidän puolellamme saattoi parikin läpiajoa päätyä lähemmäs katonrajaa kuin varsinaisesti maalia.Erätauolla yritimme vetää henkeä ja hellittää kireällä olevia hermoja. Todella jännitykseen toi helpotusta kuitenkin vasta 2–1-johtomaali, jonka laidasta jälleen kerran läpi noussut Erika tarjoili keskelle ja allekirjoittanut laukoi tolpanjuureen. Tämä ei lannistanut SC Luppoa, mutta toi meille lisää uskoa, ja aloimme saada ottelusta tiukempaa otetta.SC Luppo pyrki kuitenkin jatkuvasti hyökkäämään pitkillä palloilla ja nopeilla vastaiskuilla, emmekä voineet herpaantua hetkeksikään puolustuspäässä. Heti kolmannen erän alussa niukka johtomme vaarantui, kun yhden tällaisen vastahyökkäyksen seurauksena Siiri H. oli pakotettu ottamaan kahden minuutin estämisjäähyn ja jouduimme alivoimalle. Selvisimme tilanteesta kuitenkin jo puoli minuuttia myöhemmin, kun pelasimme saamamme sisäänlyönnin nopeasti vastustajan hyökkääjien ollessa väärällä etäisyydellä. Seuranneella tasavajaalla olisi ollut tilaa ja aikaa hyökätä, mutta kuvioiden rakentelu ei aivan napsahtanut kohdilleen, kuten ei myöskään Siirin jäähyn päätyttyä lyhyellä ylivoimapätkällämme.Muutamaa minuuttia myöhemmin saimme kuitenkin lopulta lisää hengitystilaa, kun Ida onnistui runnomaan hektisen hyökkäysalueen pyörityksen päätteeksi paluupallon paluupallosta 3–1-maalin. Osuma vapautti koko joukkueen peliä ja vain pari vaihtoa myöhemmin syntynyt 4–1-osuma oli lopullinen naula arkkuun. Erika kirmasi laitaa pitkin aina vastustajan maalin taakse saakka ja heitti pallon keskustaan allekirjoittaneelle, joka onnistui sutimaan sen ahtaasta tilasta oikeaan osoitteeseen.Turvallinen, useamman maalin johtoasema oli loppuminuuteilla hyvä juttu, sillä SC Luppo haki kavennusosumia päätösvihellykseen saakka kaikin voimin, kun taas meiltä alkoi hyvinkin loppua bensa tankista. Bussin parkkeeraaminen oman maalin edustalle ja Suskin eleettömän varmat torjunnat, jotka nollasivat muutamat läpi pääsevät tilanteet, takasivat kuitenkin sen, ettei voitto ollut enää uhattuna. Hyökkäämään ei oikeastaan enää edes liiemmin lähdetty, vaan palloa tyydyttiin roiskimaan vastustajan päätyyn, ja helpotus oli päällimmäinen tunne, kun loppuvihellys vihdoin soi.

Happeen Naiset jatkoi tauon jälkeen siitä, mihin ennen joulua jäätiin

Kalenterivuoden 2021 viimeinen turnaus pelattiin Muuramessa. Tiesimme, että edessä olisi haastava päivä, sillä vastaan asettuivat ensin edelliskaudella tiukan kamppailun tarjonnut Valo II ja sen jälkeen koko alkukauden sarjataulukossa omaan makuun turhan lähellä niskaan hengittänyt Kuumat.Valo II oli kova vastustaja nytkin, ja meillä kävi tuuri ettemme joutuneet tappiolle heti ensimmäisen aloitusvoiton jälkeen (vaikka tässä tapauksessa vaikeuksia aiheutti lähinnä oma sählääminen ja kommunikaation puute). Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, mutta niskan päälle emme silti ensimmäisessä erässä päässeet, vaan ottelu pysyi tasaisena ja molempiin päätyihin vauhdikkaasti soljuvana.Useista tonteistamme huolimatta Valo II varjeli maaliaan sitkeästi ja onnistuneesti lähes koko avauserän, kunnes Ansku lopulta onnistui murtamaan puolustuksen. Kun tavaramerkkimäinen kantti keskelle tuli, vaihtopenkillä ehdittiin juuri ja juuri todeta: ”Nyt muuten tulee maali”, ja seuraavassa sekunnissa verkko heilui. Näin ollen erätauolle lähdettiin 1–0-johdossa.Toinen erä alkoi vauhdilla, kun välittömästi ensimmäisessä vaihdossa Salla nousi laitaa pitkin hyökkäysalueelle ja tarjoili nappisyötön keskustaan allekirjoittaneelle, joka siirsi pallon maaliin – tehopisteiden suhteen valitettavasti vasta peitosta seuranneesta kakkospallosta. Lisääkin olisi hetken kuluttua ollut tarjolla, kun pallo käytettiin tolpassa kahdesti kolmen sekunnin sisään, ensin laukauksesta ja sitten paluupallosta. Maalinteko vastusti molemmilla joukkueilla, ja vedot viuhuivat niin ohi, yli kuin blokkiinkin. Yksi veto, Erikan millintarkka, yllättävä tykitys yläpesään pienestä kulmasta erän puolivälissä oli kuitenkin sellainen, joka ei mikään mahti maailmassa ottaisi kiinni, ja toisen erän jälkeen johtomme oli jo turvallisen tuntuinen 3–0.Päätöserässä tämä johto alkoi tuntua huomattavasti vähemmän turvalliselta. Valo II vaikutti säästäneen kaikki mahdollisen paukut loppukiriin, ja iski kimppuun päätylaudasta sellaisella voimalla, että hetken aikaa jouduimme vain roiskimaan palloa hätäisesti pois omalta kenttäpuoliskolta. Lopulta hätäily ja pallonmenetykset kuitenkin kostautuivat, ja vastustaja pääsi kaventamaan pelin 3–1:een tiheän maskin takaa tulevalla, aivan rimaa hipoen sisään uppoavalla kudilla – toinen näitä ei mitenkään kiinni otettavissa olevia tilanteita.Jälkiviisaasti voi todeta, että tuo maali toimi meille kenties tarvittavana herätyksenä. Paineen alla alettiin toimia viisaammin ja rauhallisemmin, ja saimme taas pelin rytmistä kiinni. Emme saaneet lisää maaleja aikaiseksi, mutta Valo II:n kavennus jäi myös heidän viimeisekseen, ja niinpä vastustaja pidettiin turvallisesti käsivarrenmitan päässä loppuvihellykseen saakka. Ensimmäisen pelin keskeisin käteen jäänyt ajatus oli, että voitto on aina voitto, tuli se millä tyylillä tahansa. Tämä ajatus päti ainakin tuplasti yhtä paljon seuraavaan otteluun, kun vastaan asettui Kuumat.Saimme otteluun lentävän lähdön, sillä vajaan puolentoista minuutin pelin jälkeen Erika nousi jälleen pakinpaikalta vetopaikkaan ja tykitti meidät johtoon. Sen jälkeen maalihanat menivät kuitenkin tukkoon molemmissa päissä ja alkoi koko ensimmäisen, toisen ja suurimman osan kolmatta erää kestänyt suvantovaihe, jossa vastustaja sai aikaan useita vaarallisia pyörityksiä meidän päädyssämme, ja itse salibandyn sijaan fokukseen nousivat valitettavasti välillä vaaralliset taklaukset, loukkaantumiset ja jälkipelit. Yhden viimeksi mainitun seurauksena vastustaja joutui jäähylle ja pääsimme hakemaan onnistumisia ylivoimalla, mutta huolimatta yhdestä tyylikkäästi maalinedustalle pelatusta kuviosta johtoasemamme pysyi tiukimpana mahdollisena.Tässä yhden maalin johdossa rimpuilimme suurimman osan peliä, ja Suskin pelastukset ja välillä ihan silkka ihme nollasi kaikki vastustajan tasoitusmahdollisuudet. Erityismaininta on annettava myös pakkiosastolle, joka kapeni kapenemistaan loukkaantumisten myötä, ja teki silti hirmuisen päivätyön painimalla kulmissa Kuumien aggressiivista karvausta vastaan.Vasta, kun ottelua oli jäljellä enää viisi minuuttia, Ansku vaiensi huutelijat parhaalla mahdollisella tavalla tunkeutuessaan vastustajan puolustajien lomasta maalinedustalle, kiertäessään rauhallisesti maalivahdin ja viimeistelessään lukemiksi 2–0. Viimeiset minuutit Kuumat haki raivokkaasti kavennusta kuudella kenttäpelaajalla, ja tyhjään maaliin viimeistely osoittautui meille päivän kovimmaksi haasteeksi, kun noin puolen tusinaa pelaajaa pääsi vuorollaan yrittämään lopullisen niitin lyömistä ja laukoi antaumuksella aivan minne sattui.Näin ollen voitto irtosi jalkapallolukeminen 2–0, mutta kuten sanottu, nämä ovat kaikki yhtä arvokkaita pisteitä jotka vievät meitä kohti kauden tavoitetta, eli nousujuhlia – jos koko kautta päästään ylipäätään vielä jatkamaan.

Happeen Naiset päättivät vuoden tappioitta ottamalla kaksi tiukkaa voittoa

Happee Ry0792665-8 Toimisto: Pääskyntie 440320 JYVÄSKYLÄ

Happee Ry

Laskutus ja yhteystiedot

Seuran strategia ja säännöt

Hirvipolku

Jäsenedut

Mika Kohonen -tukirahasto

Tähtiseura

Yhteiskuntavastuu

Junioritoiminnan tukijat

Seura

Joukkue

Kausikortit & Liput

Hirviverkosto

Parhaat paikat

Miehet F-Liiga

Hirvi TV

HappeeShop

Pelaajat

Valmentajat

Tapahtumatekijät

Aikuisharrastajat

Opinnäytteet

Mukaan toimintaan

Valmentajaksi Happeeseen

Happee DNA

Hirviakatemia

Valmennus

Info

Ilmoittautuminen

G-junioriliiga

Heimo Hirvi Salibandykoulu

Hyvinvointi

Kumppanuus

Yrityksille

2022-2023

2021-2022

2020-2021

2019-2020

2018-2019

2017-2018

2016-2017

MIEHET F-LIIGA

STEAMERS

MIEHET 3

AIKUISJOUKKUEET

P22 (02-04 synt.)

P19 (05-07 synt.)

P16 (2008 synt.)

P15 (2009 synt.)

P13 (2011 synt.)

P12 (2012 synt.)

P11 (13-14 synt.)

P10 (14-15 synt.)

JUNIORIJOUKKUEET

G-LIIGAJOUKKUE (14-17 synt.)

G-JUNIORILIIGA

HEIMOHIRVI SALIBANDYKERHOT

SALIBANDYKOULUT

Viimeisimmät ottelut

Tapahtumakalenteri

Tulevat tapahtumat

Joukkue

Toimihenkilöt