Sunnuntain ensimmäisessä pelissä kohdattiin paikallisvastustaja O2-JKL III. Aiemmasta kohtaamisesta alla oli jo 5-2 voitto, ja tälläkin kertaa derbyyn lähdettiin innolla. O2 olikin tsempannut peliin valtavasti sitten viimeisen ottelun, ja jännittäviä paikkoja saatiin nähdä: heti alkuminuuteilla hammasta purtiin niin vaihtopenkillä kuin katsomossakin, kun Imma nappasi pari jäähyminuuttia yrittäessään estää vastustajan maalitaituria Nina Lageria tekemästä läpiajoa. Tilanteesta vihellettiin rankkari, jonka Hanna kuitenkin pelasti "yllättäen" (näyttäkää yksikin tilanne, jota Hanna EI olisi pelastanut). Alivoimakin kesti hyvin, eikä O2 saanut maalia tehtyä otollisista olosuhteista huolimatta. Hieman ennen kymmenettä minuuttia Ansku "Pala" pääsi vauhtiin, ja iski ottelun ensimmäisen taistelumaalin. Pian tämän jälkeen myös Tanja pääsi maistelemaan onnistumisen kokemusta iskien taululle 2-0 lukemat.

Toiseen erään lähdettiin taas innolla, mutta vastustaja pääsi heti paremmille paikoille ja iski maalin Hannan jalkojen alta. Hieman ennen toisen erän loppua Mirkku teki kuitenkin kauden ensimmäisen pisteensä syventäen maalieroa, kun Eve pudotti pallon juuri sopivasti pakissa debytoineen Mirkun lapaan.

Kolmannen erän alussa O2 koitti vielä kiriä, ja iski harmittavan maalin, jossa pallo oli niin lähellä Hannan hyppysiä, mutta lipui silti tyynesti maaliviivan toiselle puolen. Erän loppuun jäähylle joutui istumaan väärästä etäisyydestä vielä Roosa "Kartsa" (joka oppi kyllä läksynsä), mutta alivoimapelaaminen toimi onneksi jälleen hyvin, eikä tasoituslukemia tulostaululle enää syntynyt. Kyseessähän oli siis kauden peräti viides 3-2 voitto, ja kuten Tanja pelin jälkeen pukukopissa totesikin, viimeisessä erässä ei enää edes tarvinnut stressata mahdollisesta tasoitusmaalista, sillä 3-2 tuntuu olevan kiveen hakattu kohtalo johon ei voi vaikuttaa.

Hyökkääjäpelote Ninan kiertovedot pidettiin pelissä kiinni erittäin hyvin, ja suuri kunnioitus myös valmennukselle, joka vaihteli peluutusta tilanteen mukaan niin fiksusti, ettei sama kenttä pelannut vastustajan samaa kenttää kohtaan kovinkaan monta kertaa. Pelissä oli mukana paljon epäonnea, mutta nämä kaksi pistettä olivat tärkeät. Vaiherikkaasta ottelusta huolimatta voittoa osattiin fiilistellä, ja kuten Mirkku myöhemmin totesikin: "Se on voikko!"

Toinen peli pelattiin sarjajumbo Steelers JSB II:ta vastaan. Peli ei todellakaan ollut sieltä parhaimmasta päästä, vaikka tosiaan 3-1 voitto mukaan napattiinkin. Voitolta se ei silti tuntunut, vaan kuten valmentaja Sami totesi, kyseessä oli kenties kauden surkein esitys. Tietysti se fakta, että kauden surkein esitys riittää voittoon, on melko huojentava myös loppukautta ajatellen.

Ensimmäisessä erässä peli kulki vielä suht kelvollisesti, ja Miia naputtelikin päivän ensimmäisen maalinsa Tanjan syötöstä siinä viiden minuutin hujakoilla. Myös Mari "Vanha jyyrä" pääsi taas pisteiden makuun, kun pakki Erika toimitti pallon maalin kulmille juuri oikealle vetoetäisyydelle. Ensimmäisessä erässä allekirjoittanut joutui hetkeksi jäähypenkille korkeasta mailasta (tämä kyllä syynätään seuraavassa videopalaverissa niin tarkasti), mutta tyytyväisenä sai katsella kun alivoima jälleen kerran hoiti hommansa kiitettävästi.

Toiseen erään koitettiin tsempata hieman lisää, sillä ns. "mahollisia paekkoja" oli kyllä sadellut pitkin peliä jo valtavasti. Nyt niistä olisi hyvä iskeä jo sisään, sillä tässä pelissä maalien määrä olisi viitoittanut oivasti tasoa. Maalinteko tuntui silti olevan todella tahmeaa, ja tämän vastustajakin huomasi ja käytti tilannetta hyödykseen iskien ainokaisen maalinsa - taisipa olla vielä yksi lukuisista 3 vs. 2 -tilanteista omiin, mistä tämä nyytti sai alkunsa. Propsit silti pakistolle tilanteiden kitkemisestä: lopuista samankaltaisistahan ei maalia enää syntynytkään.

Kolmannessa erässä tapahtui jotain mielenkiintoista, sillä tuntui, kuin koko pakka olisi levinnyt lopullisesti. Palloa kuljeteltiin päästä päähän, ja viimeisen osuman taululle onnistui naulaamaan Emilia Tanjan syötöstä. Tämän jälkeen ehkä hengähdettiin jo vähän liiankin näkyvästi, ja vastustaja sai monta hyvää paikkaa viimeisillä minuuteilla. Se aiemmin jo hehkutettu voikkohan tästäkin pelistä tuli, mutta seuraavassa kohtaamisessa on pakko olla paremmin hereillä. Peli ei todellakaan ollut omaa, laadukasta tasoaan, vaan jotain täysin muuta.

Tärkeät neljä pistettä mukaan Sastamalasta tosiaan lähti, sillä nyt keikutaan sarjataulukon toisella sijalla vain kolmen pisteen päässä sarjakärjestä. Seuraavaksi parin viikon päästä kohdataan samat vastustajat, O2-JKL III ja Steelers JSB II kotiturnauksessa Monnarilla. Ottelutapahtuma löytyy Facebookista nimellä Happee N2:n kotiturnaus. Tulkaahan sankoin joukoin paikan päälle kannustamaan!

Jännittynein fiiliksin,

#31 Rinta-Pollari