Turnauspäivä alkoi paikallisderbyllä, kun vastaan asettui O2-JKL III. Peliin lähdettiin jännittynein fiiliksin, mutta myös varmoina omasta tekemisestä, ja jälkimmäinen onneksi näkyikin. Edes kahta minuuttia ei ollut ehtinyt kulua, kun otettiin jo vastustajalta luulot pois, kun Roosa (pelaten ansiokkaasti ottaen huomioon kuukauden tauon) pääsi iskemään maalin Tanjan syötöstä. Tilanteita syntyi molempiin päihin, mutta ensimmäisessä erässä oltiin hyvin hereillä, ja seuraavan maalin pääsikin vetämään Pala-Ansku Even syötöstä. Ensimmäisen erän loppuun myös Elise pääsi pisteiden makuun Miian avustamana, kun maalieroa levennettiin jo kolmella osumalla.

Toiseen erään oli havaittavissa pientä sulamista, ja siksi kakkoserästä ei olekaan paljoa kerrottavaa. Yhden maalin onnistui E.T naputtelemaan hienosti ilmapallosta Pala-Anskun syötöstä, mutta pian tämän jälkeen myös vastustaja pääsi ensimmäisen maalinsa makuun. Kolmanteen erään fokus selvästi heltyi, sillä vastustaja pääsi paukuttelemaan pari maalia lisää - kuitenkin vasta viime minuuteilla. Sitä ennen taitojaan väläytteli niin Emilia Miian syötöstä kuin Pala-Anskukin taas Even avustamana. Ja jälleen kerran Eve keräsi lisää syöttöpisteitä, kun E.T pääsi jo toiselle maalipaikalleen. Vain muutama sekunti tämän jälkeen O2 kuitenkin siis kiri kahdella maalilla, kuten äsken mainittiin, ja peli päättyi lopulta 7-3.

Lukemat olivat oikeutetut, ja peli oli selvästi parempi verrattuna viime kohtaamiseen, joka päättyi 3-2. Kerrankin maaleja syntyi hyvä määrä, enemmän kuin neljä - kolme on ollut valitettavan tuttu lukema koko kauden ajan. Nyt oltiin myös oman tekemisen tasolla lopun pienestä sulamisesta huolimatta, ja olihan se mahtavaa pelata kotiyleisön edessä, etenkin O2 kun oli houkutellut paikalle lähes kaksinkertaisen fanijoukon Happeen kannattajiin verrattuna. Hyvä peli, hyvää kamppailua ja upeaa yhteishenkeä!

Päivän toisessa pelissä olikin sitten niin sanotusti "ketsuppipullo auki". Viime kohtaaminen sarjajumbon kanssa jäi varmasti harmittamaan, sillä paikkoja oli aivan valtava määrä, ja siitä huolimatta lopputulos oli 3-1. Tällä kertaa saa onneksi todeta, että melkeinpä kaikista paikoista pistettiin se pallo sinne yläpömpeliin.

Ensimmäisen erän ensimmäinen maali oli Even laukaus Pala-Anskun syötöstä, jonka jälkeen pelin tähti Napero pääsi aloittamaan pistesaldonsa kasvattamisen, kun Siiri heitti palloa lapaan. Pian tämän jälkeen myös Siiri pääsi maalintekemisen makuun, kun Erika neppasi pallon eteenpäin. Sitten olikin Tanjan vuoro tykittää Siirin syötöstä, kun taululle ilmestyivät lukemat 4-0.

Ja sitten räjähti. Napero teki maalin Elisen syötöstä. Sitten Miia Jyyrä-Marin syötöstä. Sitten Miia Emilian syötöstä. Sitten Siiri Tanjan syötöstä. Sitten Jyyrä Emilian syötöstä.

Ja kappas, kolmas erä koitti; tilanne oli tässä vaiheessa jo 9-0, joten suoranaisesta jännityksestä tai lopputuleman epäilystä ei edes allekirjoittanut voinut enää puhua. Nollapeli olisi ollut tietysti hieno saavutus, mutta heti erän alkuun vastustaja sai lauottua ainokaisensa Hannan ohitse. Lopullisen lukeman taululle naulasi vielä Miia allekirjoittaneen riparista - tässäpä tulikin sitten se paljon puhuttu kauden ensimmäinen ja viimeinen piste (valitettavasti tosin syöttöpiste, joten dabbausta ei nähty).

Murskavoitto oli oikeutettu, sillä peli luisti juuri niin kuin ollaan koko kausi treenattukin. Sarjataulukon kakkosina sarjajumbon suoraan sanottuna kuuluukin jäädä jalkoihin, jotta sijoitukset olisivat oikeutettuja. Tietysti heti alkukaudesta pelit olisi voinut hoitaa kunniallisemmin, sillä nyt varsinainen nousu ja lopulliset sijoitukset ainakin kärkipaikoilla selviävät vasta ensi kuussa järjestettävässä kauden viimeisessä turnauksessa. Tämän turnauksen myötä maaliero kasvoi aivan uusiin sfääreihin, eikä ole onneksi lähelläkään enää pakkaslukemia.

Turnaus kokonaisuudessaan oli erittäin onnistunut, ja pelaajien, katsojien ja apukäsien panosta ei voi turhan paljoa kiitellä vieläkään. Kiitos, tästä kohti viimeistä haastetta ja niittiä, Iittalan turnausta 9.4.!