Räikkä pyöri Ampparipesässä, kun Happeen Naiset nappasi täyden pistepotin vastuuturnauksessaan
NAISETJulkaistu: 07.12.2021 14.17

Räikkä pyöri Ampparipesässä, kun Happeen Naiset nappasi täyden pistepotin vastuuturnauksessaan

Kauden neljäs turnaus oli niin sanotusti ”kotiturnauksemme”, vaikka pelattiinkin rakkaan vihollisen O2:n kotiluolassa, ja alkoi näin ollen aamuvarhain kauan ennen auringon ensisäteitä. Liekö syynä ulkoilu kirpeässä pakkassäässä vai päivän avausottelun mahdollisiksi tekemät pallolämmöt, mutta tällä kertaa tuntui, että olimme hereillä heti pelin alkusekunneista lähtien. Vastustajaksi saapunut MuuRy oli liikkeellä huomattavasti pienemmällä pelaajaringillä ja joutui siksi vetäytymään heti alkajaisiksi syvälle omiin puolustusasemiin.

Kun olimme päässeet pelissä niskan päälle, ensimmäisen kerran helähti kahden ja puolen minuutin jälkeen. Mari kokeili viivasta nimikkolaukaustaan ja Ida suti maalinedustalla palloon sopivan kimmokkeen saattaakseen sen verkon perukoille saakka. Jatkoimme johtomaalin jälkeen eheää peliämme ja kaikki kolme ketjua saivat rakennettua maalipaikkoja tasaisella tahdilla. Tuntui olevan vain ajan kysymys, milloin seuraava maali tulisi, ja tuo aika oli 06:04, kun Ansku tunki itsensä väkisin läpi MuuRyn keskisektorin puolustussumpusta ja laukoi ruuhkasta huolimatta alakulmaan. Sen jälkeen pyöritimme taas aikamme selkeästi mutta tehottomasti, kun taas MuuRy alkoi saada jalkaansa oven väliin ja muistutella nopeuteen ja räjähtävyyteen perustuvien vastahyökkäystensä vaarallisuudesta. Hieman ennen erän loppua oli aikaa vielä yhdelle maalille, kun allekirjoittanut yllätti itsensäkin ottamalla pomppivan irtopallon haltuunsa silkinpehmeästi ja sijoittamalla sen takakulmaan.

Nätisti sujunut avausvartti ja kolmen maalin johto olivat mukavat lähtökohdat toiseen erään, mutta aiheuttivatko sitten jonkin sortin mukavoitumisen, vaikea sanoa, mutta joka tapauksessa MuuRy pääsi paremmin pelin rytmiin kiinni ja sai rakennettua muutaman vaarallisen maalipaikan. Yhdestä niistä myös lopulta rankaistiin, kun ensin katkolle, sitten irtopalloon ja sitten peitolle mentiin vähän sinne päin, ja peli kaventui 3–1:een. Ehkä tämä toimi sitten tarvittavana herätyksenä, sillä käytännössä yhtä vaihtokierrosta myöhemmin tilanne oli 4–1, asialla tällä kertaa Veera ”Napero” Tukia, joka on alkukauden kuluessa toden teolla alkanut viljellä aiemmin turhan paljon säästeltyä napakkaa vetoaan. Toisessa erässä oli aikaa vielä yhdelle maalille, tarkalleen, kun kirjaimellisesti sekunti ennen taukosummeria Ansku tarjoili keskustaan ja Hanna M., joka vielä edellisen turnauksen jälkeen kertoi paukuttaneensa hattutemppunsa ”silmät kiinni ja sinnepäin”-periaatteella, nosti tällä kertaa katseensa ja asetteli pallon täsmälleen sopivan korkuisena juuri sinne, mihin maalivahti ei mitenkään yltänyt.

Kolmas erä käynnistyi varsinaisella sirkusvaihdolla, jossa koko kentällinen vaihtoi paikkoja ristiin rastiin aivan miten sattui, ja jonka päätteeksi vastustajan puolustaja siivosi pallon maalinedustalta suoraan Idan lapaan, josta se kimposi yläriman kautta maaliin. Tämä ei kuitenkaan toiminut ennakkona loppupelin yleiskuvalle, vaan MuuRy löi pienestä pelaajamäärästään huolimatta isoimman vaihteen silmään ja painoi ankarasti päälle koko viimeisen erän. Jutta otti Happee-uransa ensimmäisen jäähyn niin korkealla mailalla, että olisi tarvittu säähavaintopalloa, ja lupaavan alivoiman ensimmäisen puolikkaan jälkeen pieni herpaantuminen omassa päässä avasi vastustajalle paikan 6–2-kavennukseen. Kolmaskin oli hetkeä myöhemmin enemmän kuin lähellä, mutta Veera J. ehti kuin ihmeen kaupalla katkomaan varmalta näyttäneen läpiajon.

Neljän maalin johto oli kuitenkin jo niin iso kaula, ettei mitään todellista hätää ollut, ja muutaman lepsumman vaihdon jälkeen saimme rivimme taas kasaan ja hoidimme ottelusta voiton, jota voisi kuvailla sen enempää runoilematta ”ihan mukavaksi”.


Vaivaiset kymmenen tuntia myöhemmin yritimme herätellä itseämme vastuuturnaukselle tyypillisestä toimitsemiskuplasta siihen tosiasiaan, että peli olisi taas edessä. Yhtenä herättelijänä toimi sen huomaaminen, että vastustajallamme Urholla oli mukanaan muutama täsmävahvistus, ja ottelusta oli selvästi tulossa nopeatempoisempi ja fyysisempi kuin kenties oli ennakoitu.

Mutta kuten ennenkin on todettu, tällaiset ottelut tuntuvat monesti toimivan paremmin meidän joukkueellemme ja ennen kaikkea muutamille nimeltä mainitsemattomille pelaajille, jotka mainitsemme kohta nimeltä. Etenkin hyökkäysvitja Sohvi-Hanna M.-Ansku järjesti avauserässä melkoisen show’n vastustajan päädyssä. Alle puolentoista minuutin pelin jälkeen Ansku tykitti 0–1-maalin, Sohvi säesti reilut kolme minuuttia myöhemmin 0–2:een ja Hanna M. täydensi erän jälkipuoliskolla lukemat 0–3:een. Tätä kaiken kaikkiaan hyvin dominoivaa suoritusta oli kiittäminen siitä, että saimme otteluun heti alusta saakka niin tukevan jalansijan, ettei hermoilulle ollut tarvetta missään vaiheessa.

”Ei hermoilua” oli ottelun teema toisessa erässä, vaikka lisää maaleja ei syntynytkään. Pidimme palloa ja tulimme paineen alta pois hallitusti, ja vaikka vastustaja iski odotetusti kiinni kovalla sykkeellä, puolustuspäässämme oli tarjolla pääasiassa makuupaikkoja. Tällä osa-alueella kunnostautuivat erityisesti Erika sekä normaalisti hyökkääjän roolissa esiintyvä Siiri J., joka hoiti itselleen vieraamman ja mukamas vaikeamman tontin alusta loppuun johtajan elkein. Toisen erän ainoa tilastomerkintä oli Urhon ottama kahden minuutin rangaistus, mutta ylivoimakoostumus ei tällä kertaa onnistunut lisäämään johtoamme.

Kolmannen erän alussa jouduimme itse alivoimalle Erikan estettyä vastustajan etenemisen liian lähellä laitaa, joskin ”joutuminen” on tässä yhteydessä hieman kyseenalainen termi. Ansku, joka oli jo aikaisemmin todennut, että alivoimamaali maistuisi pitkästä aikaa, sai valmennuksen suunnalta kehotuksen karata ylös tilaisuuden tullessa. Kun oman pään kulmavapari pelattiin nopeasti pitkänä kaaripallona, Ansku teki työtä käskettyä, pääsi läpiajoon ja viimeisteli viileästi 0–4.

Tämän jälkeen tukossa ollut peli aukesi hieman muillakin viisikoilla. Erätauolla oli peräänkuulutettu enemmän paikanvaihtoja ja fiksumpaa pyöritystä koko ketjun voimin, ja yhden tällaisen setin seurauksena Mari pääsi jälleen viskaamaan viivasta ”lehtikaali”-maalin. Toisin kuin aiemmat taivaalta laskeutuneet, tämä tuli maita pitkin, mutta maalivahdilla ei hyvän maskipelaamisen ansiosta ollut mitään mahdollisuutta ehtiä reagoimaan. Loppulukemat 0–6:een viimeisteli Veera T., joka onneksi korjasi toisesta aallosta parempaan talteen allekirjoittaneen maalin eteen heittämän ”toivotaantoivotaan”-syötön, joita oli vastikään kielletty enää laittamasta.

Loppukaneettina voidaan todeta, että nämä kaksi voittoa tulivat kahden aika laadukkaan, melko hyvin kasassa pysyneen ja nousujohteisen suorituksen, jossa jokainen pelaaja hoiti hommansa, seurauksena, ja niistä on hyvä jatkaa. Tämä jatko on edessä kalenterivuoden viimeisessä turnauksessa 18.12, ja sen kauemmas kuin Muurameen ei tarvitse silloinkaan lähteä.