Gunners ja Happee jatkoivat siitä, mihin kolmosdivarissa jäätiin – Gunners tällä kertaa parempi

Gunners-pelistä osattiin odottaa vaikeaa ja tiukkaa, sillä olimme edelliskaudella molemmat nousseet kakkosdivisioonaan samasta lohkosta, ja keskinäiset ottelumme olivat olleet ääritasaisia vääntöjä. Ensimmäisen olimme voittaneet 3-2 vajaa minuutti ennen loppua tulleella ylivoimamaalilla, ja seuraava oli päättynyt värikkäiden vaiheiden jälkeen tasan 4-4.

Olimme yrittäneet jättää kirvelevän Tamppi-tappion parhaamme mukaan taaksemme, ja hyökkäysketjuihin (hyvin toiminutta Siiri-Veera-Roosa-akselia lukuun ottamatta) tehtiin pieniä viilauksia siinä toivossa, että hieman tukossa olleeseen pelaamiseen saataisiin uudistusten myötä vähän lisää raikkautta. Aikaisempien otteluiden perusteella tuomarilinjaa aavisteltiin sallivaksi, joten valmennusjohto painotti, että tilanteet täytyi jatkaa loppuun saakka, vaikka mailaa hakattaisiin ja selkään tultaisiin.

Ennakoinnista huolimatta tuomarilinja ylitti kaikki odotukset, ja heti pelin alusta saakka päädystä toiseen rynnittiin kovaa, fyysisesti ja mailat kolisten. Gunners otti tilanteesta irti kaiken, mitä pystyi, taklasi selkään ja pyrki kuumottamaan silmätikuiksi ottamiaan pelaajia. Joukkueemme kunniaksi on sanottava, että tähän provokaatioon ei juurikaan menty mukaan, vaan pyrimme keskittymään ensisijaisesti hyvän salibandyn pelaamiseen. Tässä kunnostautui erityisesti Siiri, joka reagoi vastustajan puolustajan ärsytysyrityksiin hyväntuulisesti hymyilemällä ja blokkaamalla jokaisen tämän viivasta lähteneen vetoyrityksen.

Pohjimmiltaan peli oli kuitenkin hyvä, tasainen ja tasokas salibandyottelu, sillä kyseessä oli kaksi lahjakasta joukkuetta, jotka molemmat halusivat palavasti voittaa. Gunners sai ikävästi puoli minuuttia ennen ensimmäisen erän loppua pukukoppimaalin, ja vielä kahdeksan sekuntia ennen loppua pukukoppiylivoiman. Jostakin syystä tuomarien vihellysinto löytyi, kun kaveri loikkasi kulmaväännössä Annikan edestä melkoisen joutsenkuoleman laidan yli, ja Annika sai kahden minuutin jäähyn mielenkiintoisella nimikkeellä ”työntäminen”.

Alivoima kestettiin, mutta toisen erän alusta alkaen Gunnersilla oli kova painostusjakso. Zeni piti meitä 1-0-tilanteessa pelissä mukana ottamalla joukon tärkeitä torjuntoja, mutta hyökkäyspäässä nämä toistuvat uudet mahdollisuudet olisi pitänyt pystyä käyttämään hyväksi. Uudet hyökkäysketjumme väläyttelivät välillä potentiaaliaan, mutta laukaisupaikoissa puuttui tarvittava viimeinen silaus terävyyttä ja röyhkeyttä. Edes vastustajan mailaanlyönnistä aiheutunut ylivoima ei tuonut tasoitusta, ja toisen erän lopussa, tällä kertaa vain 18 sekuntia ennen summeria, Gunners sai toisen pukukoppimaalin ja jouduimme kolmanteen erään kahden maalin tappioasemasta.

Kolmannessa erässä saimme viiden minuutin kohdalla kuparisen lopultakin rikki ja kaivattua toivonkipinää, kun allekirjoittanut enemmän tahdonvoimalla kuin millään muulla ajoi kulmasta muutaman vastustajan läpi maalinedustalle ja survoi pallon väkisin alakulmaan. Hampaankoloon jäi sen verran, että heti seuraavassa vaihdossa oli paikka tehdä toinen täsmälleen samanlainen, mutta sivuun harhauttamani pakki kompastui takanani omiin jalkoihinsa ja pasmat menivät ratkaisevalla hetkellä sekaisin. Haimme tasoitusmaalia koko kolmannen erän, jälleen peluutuksia vaihdellen ja välillä kuudella kenttäpelaajalla, mutta tänään oli vain sellainen päivä, että mikään ei auttanut. Gunners puolusti etenkin ottelun lopussa uhrautuvasti koko viisikolla ja nappasi tiukan 2-1-voiton.

Kuten valmennus turnauksen jälkeen huomautti, puolustuspään ja maalivahtipelin kannalta tässä turnauksessa ei ollut suurta hätää – viisi päästettyä maalia kahteen peliin ei ole salibandyn kaltaisessa lajissa liikaa. Sen sijaan kolme tehtyä maalia kahteen peliin on auttamatta liian vähän, ja maalintekoon täytyykin jatkossa etsiä monipuolisempia keinoja. Tämän turnauksen jätämme nyt lopullisesti taaksemme ja aloitamme vuoden 2018 puhtaalta, toivottavasti voitokkaalta pöydältä. Päivän paras pistesaalis meni tehoin 2+0 Roosa Karjalaiselle, allekirjoittanut sai parhaan pelaajan palkinnon. ”Ei lohduta”, totesivat molemmat pelin jälkeen.

• Tanja #91 (tiedotusvastaavasijainen)