Happee - salibandy

Tuli tämä syksyn teema mieleen, kun monitoimitalolla kohtasivat ”kärkikamppailussa” sarjan kaksi eniten maaleja päästänyttä joukkuetta. Myöskään tämän päivän teema ei tästä poikennut, vaan yleisölle tarjottiin isänpäivän kunniaksi perusteellinen maali-iloittelu. Tällä(kin) kertaa valitettavasti kotijoukkueen kustannuksella ja kustantamana. Hirviporukan ilme päivän pelissä oli kaikkea muuta kuin isäntiä mairitteleva ja näyttikin siltä, että tämä lauma ei ole kirkkaisiin ajovaloihin tottunut.

Pelin alku oli lupauksia antava, kun ajassa 6.27 Paul Kotilaisen lavasta lähtenyt viuhuva kuti kilahti tolppaan. Matti Ritvasen hieno tilanteen seuraaminen johti Lasse Mäkisen raivokkaaseen survomiseen ja Happee palkittiin maalilla. Tilanne näyttikin tässä kohtaa vielä kohtuullisen hyvältä vaikka Pori pääsikin alussa muutamaan vaaralliseen tekopaikkaan. Kun heti avausosuman jälkeen Porille vihellettiin ottelun ensimmäinen jäähy, niin toiveet paremmasta huomisesta kasvoivat. Ylivoima ei kuitenkaan tuottanut toivottua maalia ja peliä jatkettiin kotijoukkueen hienoisessa hallinnassa aina aikaan 10.41. Hirviporukan hurmoksen katkaisi Porin nro. 71 Teemu Helin, joka laukoi oman laukauksen jälkeisen irtopallon huolella verkon perille. Sama mies siirsi pallon toistamiseen maaliin kolme minuuttia myöhemmin, mutta tuomari päätti hylätä maalin turvautuen sääntökirjan pykälään, jossa mainitaan, että jalalla ei palloa maaliin saa laittaa. Kun Pori vielä kilautteli tolppaa  seuraavasta hyökkäyksestä, alkoi hirveä hieman hirvittämään. Happeen maalilla Eero Kosonen joutuikin antautumaan toistamiseen ajassa 15.52, kun puolesta kentästä lähtenyt Tatu Ruohosen heitto maalille viuhahti palikoista sisään. Katsomoon näytti siltä, että hirvet väistelevät laukauksia kuin hirvimettällä konsanaan ja juoksennellaan ympäriinsä vailla päämäärää. Jonkun olisi pitänyt kertoa pojille, että syksyn kiintiöt on jo ammuttu alas ja voittamisen ja elämisen riemun voi aloittaa....