| M1 | "Hirvimettä" |
|
8.3.2010 Happee-SSV HirviTV:ssä
Tuplaviikonloppuna peleihin on keskityttävä ottelu kerrallaan. Hirvimettän toimituksella on kuitenkin kunnia tarjota kirjaisimennälkäiselle kansalle ennakkoa jo tulevaan TPS- Happee vierasotteluun. Analyyttisempää, viiltävämpää ja älykkäämpää ennakkoa sunnuntain otteluun on luettavissa TPS:n sivuilta. Tässä enemmänkin Hirvimettään sijoittuvassa jauhantaennakossa tarkastelemme tulevaa ottelua jyväskyläläisten okulaarien läpi. Otimme toimituksen voimin yhteyttä Turun kaupungin nikkeliäkin arvokkaampaan työmyyrään, Happeen, Sc Bluesin ja Suomen Palokan kasvattiin, Janne "Näätä" Kainulaiseen. Kainulainen pelasi ensimmäistä kertaa Happeen miesten edustusjoukkueessa jo kaudella 2003-2004. Uransa aikana Näätä on ehtinyt vaikuttaa myös huippu-iskussa olleessa SC Bluesin nipussa sekä ykkös- että kakkosdivarissa. Lisäksi parivaljakko Kainulainen - Kauppinen kylvi aikoinaan pelkoa Happeen A-junioreissa (katso evidenssiä). Nykyisin tämä pariskunta tallailee yhdessä Matin ja Tepon polkuja Suomen ehkä puhutuimmassa kaupungissa: Turussa.
Janne Kainulainen, miten on mahdollista, että kaikista mahdollisista joukkueista valitsit juuri TPS:n? - Valinta osui kohdalleen, kun muut viritykset menivät hieman laululle ja työpaikka löytyi Turusta. Töitten perässä mentiin näytille TPS:aan ja sitten joutu valinnalle. Entä onko pelkkää sattumaa, että junnuaikojen tutkaparisi pelaa juuri samassa joukkueessa? - No kyllä se aika sattumalta vaikuttaa. Loppujen lopukshan Kapa tietty mut kyllä puhu joukkueeseen. Ei ole kyllä ollut tutkaparilla samanlaista lentoa kun Happeen ja Bluesin junnuissa aikoinaan Miten TPS ja Happee eroavat toisistaan? - Veikkaan, että suurin ero on taktisissa jutuissa. Uskon, että täällä pyritään pelaamaan enemmän puolustuksen kautta, kun Happee haluaa latoa maaleja enemmänkin kuin 4. Muuten aika samanlaisia. Molemmilla on lahjakkaita junnuja joukkue pullollaan. Entä millaisia turkulaiset ovat ihmisinä? - Erittäin hyvää porukkaa, toisin kuin luullaan. Minutkin otettiin hyvin porukkaan mukaan, vaikka pidän itseäni aika epäsosiaalisena kaverina. Pitääkö Ray (TPS:n valmentaja Ray Backman) nippunne kurissa ja nuhteessa? - Yllättävän rauhallinen kaveri tuo Ray. Tosin jos ei kulje niin sanomistakin voi tulla. Aika kurinalaisen pelisysteeminhän hän on kehittänyt, että siinä mielessä pitää pysyä kurissa. Olit Happeen mukana kesätreenikaudella. Mitä siitä ajasta jäi käteen tai muihin ruumiinosiin? - Kyllähän kesä mentiin kovaa, että jäihän siitä pohja talvikaudelle. Eniten siitä jäi mieleen loistava joukkuehenki ja se varmaan on vienytkin Happeeta eteenpäin pimeinä aikoinakin. Käteen jäi 4 ja jalkoihin maitohappoa. Hirvilaumassa on joskus tapana hieman temppuilla tai huudella. Oletko vienyt mitään oppeja Turkuun? - Noh, kyllä kai sitä vähän on täälläkin tullut temppuiltua. Orastavia Jypin ja Brr huutoja on saatettu kuulla Aurajoen rannoilla. Myös Ändi Hallin huudot ovat nykyään tuttuja täällä päin. Liukkarit ovat jääneet tänä vuonna vähemmälle, mutta jotain pientä kivaa on keksitty saunailloissa.. Sitten vielä neljä lyhyttä iskua vyön seutuville. Mitä tulee mieleesi seuraavista sanoista: Happeen kotiyleisö: - Halli-Ana, kärpänen ja maalin jälkeen nousevat pökäleet. Kompassi: - Temppuilun keskusaukio. Naamaliukkari. Turkulainen salibandykulttuuri: - Ammattimaisempaa kuin Jykylässä. Saarijärvi: - Kanuunaturnaus. Pohjoisen Keski-Suomen pääkaupunki. Kiitos haastattelusta, laitahan loppuun vielä terveiset Hirvilaumalla ja kaikille salibandyn ystäville niin Turussa kuin Keski-Suomessakin. Joo terveisiä Kultaselle ja toivottavasti molemmat joukkueet nähdään keväällä pleijareissa. Terveiset myös Cumulus Manniselle ja aina niin nöyrälle Panulle. Tulkaahan 14.2 ystävänpäivänä kyttäämään miten käy Happee-TPS ottelussa. Ja Sepolle sellainen vinkki, että Bräyketti pois kopista ja välittömästi kentälle tekemään tuhojaan! #4 11.1.2010 Happee nelosen Urheilu-uutisissa
Lasse Riitesuo bloggaa Hirvimettässä 21.11.2009 Pasi Kotilainen bloggaa Hirvimettässä 12.11.2009 Kotilaisen juttuun tästä HirviTV:ssä uutta materiaalia 30.10.2009
Veikko "The Mystinen Tilastomies" Lahti 29.10.2009
Hirvimettässä bloggaa tällä viikolla Lasse Riitesuo 28.10.2009
Keskisuomalaisen Hirvimettäblogissa pohditaan tällä kertaa ammattilaisuutta ja mahdollisia vaihtoehtoja "Ammattitöörejä" otsikon alla. Tästä juttuun...
Kuin kaksi kampaviineriä 26.10.2009
HirviTV:ssä Vesa Koirikivi
Voittoputken kunniaksi HirviTV:ssä tuoretta retroa shittiä 19.10.2009
Pelaajakortti vuodelta 2003. Valokeilassa Lasse Riitesuo
Hirvimettässä bloggaa Kunelius 16.10.2009
Hirvitv ihmettelee vaajakoskelaisia polvia 5.10.2009 Hirvitv:ssä uutta materiaalia. Tällä viikolla luvassa lisää juhlaviikonlopun humua... Hirvimettä kävelykadulla 2.10.2009 Hirvimettä siirsi leirinsä Monnarilta kompassille. Tarjolla oli kahvia, keksejä, autoarpaa, kausikorttia ja pelaajia jututettavana. Kelikin oli mitä mainioin! Kahvit kävi ryystämässä myös viikonlopun kunniavieras Mika Kohonen. Autoarvat ovat myynnissä helmikuun loppuun saakka kaikissa kotipeleissä sekä Torikeskuksen Synsamilla ja Grand Star Cafessa kävelykadulla. Osta omasi jo viikonloppuna!
Ystävämme matto 25.9.2009 Hirvi TV vieraili ensimmäisissä mattotalkoissa. Helppoa hommaa. Katso Hirvi TV Youtubesta Hirvimettäläiset bloggaavat myös Keskisuomalaisen sivuilla 24.9.2009 Hirvimettäläisten kirjoituksia voi käydä lukemassa myös Keskisuomalaisen internetsivuilla.
Hirvimettään pääset tästä. Hirvimettään bloggaajina Keskisuomalaisen sivuilla toimivat Jaska Kunelius, Joni Haapamäki, Pasi Kotilainen sekä Lasse Riitesuo. Happeen Hirvimettään, eli tähän osoitteeseen kirjoittelevat sitten joukko muitakin hirvaksia. Lähitulevaisuudessa luvassa on outoa extramatskua videoineen myös täällä. Sillä välin viihdyttäkää itseänne Keskisuomalaisen sivuilla. Ensimmäisessä kirjoituksessa muistellaan menneitä ja kutsutaan laumaa kokoon...
Lasten leikkiä 4.9.2009 Ensimmäinen (ja ainut) harjoitusturnaus on takana. Pelillinen menestys yllätti monet, sillä turnauksessa Happee teki muutamassa ottelussa jopa enemmän maaleja kuin vastustaja. Tämähän tarkoittaa sitä, että osassa peleistä vastustaja jäi hirvilauman jalkoihin. Tällä hetkellä pelien ja turnauksien tulokset ovat kuitenkin sivuseikka, eikä harjoitusmatseja ole varaa ajatella lainkaan kun kentän poliisit viheltävät pilliin 26.9.2009. Myöskään kirjoitelman otsikko ei viittaa millään tavalla turnauksen pelillisiin seikkoihin tai orastavaan ylimielisyyteen. Tällä jauhannalla keskitytään lähes täysin kaukalon ulkopuoliseen toimintaan tuona kyseisenä viikonloppuna. Ketä kiinnostaa? Paha mennä sanomaan. Kai perhe tämän nyt ainakin lukee. Seinäjoesta ja pohjanmaasta on keksitty niin paljon hassuja puheenparsia ja hilpeitä sanaväännöksiä että jätän ne hommat murretta osaaville sekä Klamydialle. Lähdimme joukkueena moottori(turpa)marssille kohti edeltävässä virkkeessä mainittua paikkakuntaa (Klamydia ei ole paikkakunta, toim. huom.) lauantaiaamuna kello 7.00. Pelaajistossa aiheutti hieman ihmetystä valmennusjohdon päätös koulumajoituksesta. Miesten liigajoukkue lähtee rapakon toiselle puolelle taistelemaan ja nukkumaan patjoille. Missä ovat setelitukot, lehdistötilaisuudet, kirkuvat fanijoukot, Hilton- hotellit, viiden tähden aamiaiset ja VIP- kortit yökerhojen jonojen ohi? Nöyrät urheilijanuorukaiset pakkasivat siis eväät ja retkipatjat kyytiin kuin luokkaretkeläiset konsanaan. Harva sanoi mitään ääneen, mutta moni varmasti ajatteli hiljaa mielessään: "Enkö muka ansaitsisi enemmän luksusta?" Ensimmäinen peli aikaisin aamulla oli hieman vaikea, osalla silmissä vilisi vielä liikennemerkkejä matkan jäljiltä. SPV oli kova ja taitava joukkue, osa kovista pelaajista sitä paitsi seurasi peliä katsomosta. Pelin jälkeen menimme koululle syömään ja tutustumaan majoitukseen. Hilpeyttä aiheutti ruokalan sääntö, kaikki joutuivat ruokailuun sukkasillaan. Ilmeet olivat vieläkin hieman epäuskoisia, kanssamme ruokaili muiden seurojen junioreita. Makaronilaatikko oli maistuvaa, mutta vasemman alakulmahampaan pohjukassa velloi yhä hieman kitkerä maku. "Miksei me voitu tulla lentokoneella?" "Eikö oltais voitu syödä Amarillossa?" Nämä ovat kysymyksiä joita ruokailussa ei kysytty, mutta korkealentoisissa haaveissa kyseiset lausahdukset liitelivät muodostaen tummia pilviä ruokalan ilmatilaan. Vähitellen temppuilu ja jauhaminen veivät kuitenkin voiton, eikä ilmatilan loukkauksia tapahtunut. Toinen peli sujui jo paremmin, onnistumisia tuli laajalla rintamalla. Ilta oli ohjattua, nuoria hirvenvasoja ei kannata päästää liikenteen sekaan hapuilemaan. Loppuverryttelyt, ruokailu, majoittuminen ja valmennusjohdon yllätysohjelma (huono elokuva) pitivät porukan kiireisenä. Luokkaretkifiilis vain kasvoi kun joukkueellinen ikänsä perusteella aikuisia ihmisiä tunki elokuvasaliin juomaan limpparia ja syömään irtomakeisia. Mutta mielenkiintoisinta oli, että illan toiminnassa ei kellään ollut enää mitään valitettavaa. Ei ollut nyrpeitä naamoja, ei kuppikuntia, ei selän takana puhumista. Koko hirvilauma toimi tiiviisti yhdessä. Myöhemmin illalla luokkatilassa luokkaretkimeininki vahvistui entisestään. Natisevia retkipatjoja, unohtuneita makuupusseja, likaisia sukkia. Puhe ja huutelu oli jatkuvaa. Samalla lattialla oli sulassa sovussa maaotteluita pelanneita, maalipörssin huippunimiä, kokeneita sotaratsuja, nuoria lupauksia ja puukätisiä pakkeja. Ei oman arvon korostamista, ei yrityksiä salaiselle yöhön livahtamiselle. Vain puhetta menneistä ja tulevista peleistä sekä yleisistä tyhmistä aiheista. Aamulla pelattiin myös kovatasoinen Choco- turnaus (http://fi.wikipedia.org/wiki/Choco) sekä katsottiin televisiosta nostalgista huippusarjaa, Alfred J. Kwakia (http://ohjelma.yle.fi/ohjelmat/171511). Hyvin levätyn yön jälkeen oli helppo lähteä pelaamaan turnauksen viimeistä ottelua. Jalka painoi mutta mieli oli kevyt. Turnauksen jälkeen on helppo todeta, että valmennusjohdon päätös koulumajoituksesta oli täysin oikea. Turnauksesta jäi hyvä maku laivanaamaan sekä pelillisesti että ihmisenä. Jokainen pelaaja oli tärkeä ja arvostettu sekä kentällä että sen ulkopuolella. Viikonlopusta jäi käteen jotain sellaista mitä edes hotelliaamiaiset ja voittobonukset eivät pysty tarjoamaan. Okei, olisihan se ollut äijämäistä kuljeksia yöllisiä katuja, huudella ylimielisyyksiä ja hajottaa hotellihuonetta. Mutta ei varmaan ole rikos ottaa rennommin, jättää verojenmaksut ja inflaatio taka-alalle ja olla kuin kersat luokkaretkellä. On ehkä miehekkäämpää osoittaa suoraselkäisyytensä ja keskittyä sataprosenttisesti pelaamiseen, eli siihen toimintaan jota sponsorit ja katsojat tukevat. Turnaus toi hyvää kokemusta peleistä ja joukkueesta. Ja hienot kokemukset sekä toimiva joukkuehenki ovat jotain sellaisia asioita mitä edes niillä setelitukoilla ei välttämättä saada aikaan. Ihmisarvo ja ystävyys ovat ilmaisia ja auttavat mahdollisesti menestymään pimeinä marraskuun iltoina. Reissun Top 4: 4: Nuori Gaselli- Hakonen ja 5 maalia pakin paikalta. Huikea kommentti viidennen tehdyn maalin jälkeen. Hätäisempi katsoja olisi saattanut luulla vedon epäonnistuneen hieman ja menneen tuurilla maaliin, mutta viimeistelijän kuitti oli tyly: "Mä näin et etualasessa oli tilaa." 3: Choco- peli. "Riemastuttavan hauska suklaapeli perheen pienimmille!" Kuka sitä ikää määrittelee. Pelissä nähtiin loistavaa taktikointia ja suunniteltiin jopa ammattilaissopimuksia. Entäpä kärpsy? 2: Huutelu. Viikonloppu piti sisällään erikoista huutelua, apuna oli myös Näätä- Kainulainen. Laivanaama- Mannisen huuteluille ei meinannut tulla loppua kun hän sai kunnian syöttää Brygen maalin. Heittelee neljä? 1: Peli- ilme ja tulokset. Pelaaminen sujui, taktiikka oli toimiva ja pelaaminen oli silminnähden hauskaa kuten pitääkin. Ei väkisin punnertamista tai pakkopullaa vaan viihdyttävää ja mukavaa toimintaa. Voitotkaan eivät haittaa. Mutta edelleen täytyy muistaa, että harjoituspelit ovat vain harjoituspelejä, kauden alkaessa näillä tuloksilla on yhtä vähän merkitystä kuin BB- talon tapahtumilla Eritrean kalatalouteen. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Kune # 17
Viime kausi päättyi poikkeuksellisesti ilman jatkopelejä, mikä tosin oli meidän osaltamme ihan hyvä asia. Pleijjarit olivat karanneet loppukaudesta hieman kauas, mutta onnistuneiden viimeisten pelien ansiosta selvisimme ilman karsintapeikon murahtelua. Seuraavaan kauteen valmistautuminen alkoi melko nopeasti, sillä sarjan päätöskierros oli perjantaina, ja jo seuraavana maanantaina porukka kokoontui pelivuorolle. Fysiikkaa ei päästetty rapistumaan totaalisesti kauden päätteeksi, ja näin myös toukokuussa alkanut fysiikkatreenaus saatiin paremmin käyntiin. Valmennusjohto osaa halutessaan kertoa tarkemmin kesän ja syksyn harjoittelusta sun muusta, mutta pelaajiston jäsenenä on silmiin pistänyt ainakin muutama mielenkiintoinen asia. Henki ryhmässä on ollut poikkeuksellisen kova, testitulokset ovat parantuneet kauttaaltaan ja myös asenteissa on näkynyt muutosta. Hommia on toki ennenkin tehty tosissaan, mutta nyt otteissa on näkynyt ehkä vielä hitusen enemmän terävyyttä. Lisäksi mukaan on tullut vielä lisää urheilullisuutta. Harjoitusten jälkeen ei ole välttämättä jauhettu viikonlopuista tai alumiinivanteista, vaan kiinnostavia keskustelunaiheita ovat olleet esimerkiksi lihashuolto, oikeat palautusjuomien suhteet ja omatoimiset punttiohjelmat. Hyvässä ympäristössä on hyvä tehdä duunia. ja tämä on näkynyt porukassa läpi kesän. Oikea suhde kokemusta ja nuoruutta on tehnyt harjoittelulle hyvää. Salibandy on yhä nuori laji, ja monesti mietityttää miksei se saa yleisöltä kovin laajaa huomiota. Uskomme, että omalla toiminnallamme saamme ensi kaudeksi hyviä tuloksia sekä tulostaululle että katsomon puolelle. Porukka on tehnyt nöyrästi talkoohommia ja esimerkiksi ralleissa esittelimme lajia ja joukkuetta yleisölle. Takanamme ei voi olla niin suurta markkinointikoneistoa kuin lätkällä tai jalkapallolla, joten edelleen meille parasta markkinointia on olla näkyvillä, pyytää porukkaa peleihin, puhua ihmisille lajista ja olla aidosti tyytyväinen omaan duuniinsa. Mitä järkeä olisi vaivautua katsomoon ja maksaa lippuja jostain puolivakavasta harrastetoiminnasta jossa ei olisi aitoja urheilullisia tavoitteita ja kovaa työntekoa? Nyt voimme hyvällä omallatunnolla kutsua kaikki halukkaat Monnarille, sillä olemme tehneet paljon töitä, ja joukkueessa on sopivassa suhteessa nöyryyttä ja ylpeyttä omasta lajista ja toiminnasta. Myös näillä uusilla nettisivuilla näkyy halumme kehittyä ja tarjota yleisölle ja tiedonjanoisille materiaalia ja tarinoita. Etenkin Hirvimettä tulee olemaan kovassa käytössä kauden aikana, saamme tänne välillä sekä asiallista että hieman levottomampaa materiaalia. Lisäksi panostamme muuhun tiedottamiseen, pelitapahtumiin ja yleiseen toimintaamme. Me kannamme hirvipaitaa ylpeydellä. Uskomme se tulee näkymään myös pelikentällä. Tervetuloa Monnarille kauden alkaessa, Killerille harjoitusotteluiden aikaan ja nettisivuillemme milloin tahansa! Kune # 17
|
